Kuhastamassa.

Nyt oltiin velipoijaan kanssa onkimassa! Kauhee oli taas keli ja hiukan aikaa piti siinä saaren suojassa miettiä voiko tällä pienelä purkilla tuonne mennä. Vielä kun katteltiin kö joku kävi selän reunalla Busterilla eikä sekään lähtenyt sinne ajamaan. Lähdetiinkin sitten myötäseen tuonne jokisuulle päin ja pian satuttiinkin yhden karikon reunaan Näillämain on karikko ja merkki josta tuli muutama karkuutus, tärppi ja jopa yksi 35cm kuhavauva veneeseen asti. Siittä sitten nokka ympäri ja ihmettelemään aallokkoa.. No hanat kaakkoon ja "hienosti" se vene menee kun päästää tarpeeksi lujaa niin, että lennetään aina seuraavan aallon harjalle! Paikat tosin meinaa hampaista tippua. Pian saavuttiinkin isommalle seläälle ja aallokkokin kasvoi, mutta ajateltiin, että koittaa ainakin aina pitää ja posotettiin sekaan vaan! Vettäkin alkoi lentämään enemmän, mutta päästeltiin edellisen reissun kalamestalle asti ja  mantereen suojaan pissatauolle.
Suunnilleen tuohon kustiin jos jotain pervoa kiinostaa

Saaren suojassa

Sieltä sitten lasketeltiin takaisn päin ja jälleen tuli muutamia karkuutuksia. Kaksi alamittaa myös irroiteltiin pois. Lopuksi tuli jälleen jumalaton tälli, vapa solmussa. Annoin vavan velipoijjaalle jotta sain itte ohjastettua, ettei tuuli painanut kivikkoon koska uisteltiin todella lähellä rantaa. Mutta jälleen tuli karkuutus.. Jos kuha oli mitä potkusita voi päätellä niin olisi ollut ihan hyvää kokoa ja luultavasti omaa surkeaa ennetystäni (55cm) isompi fisu. Koko tuo matka oli suunnilleen 2.5m vettä, mutta tuon ison tärppi  Kohdassa oli joku matalampi kohta koska siinä luotain piirsi yhtä äkkiä kumpareen joka oli vain n.1.5m pinnan alla. Aluksi luulinkin, että viehe on pohjassa.

Tosi varovaisia ovat nuo kuhat tai sitten mulla on aiva väärän väriset vieheet..? Tosin kolmeen aivan ei sävyiseen vieheeseen on nyt kahdella viimereissulla tullut kaikkiin aivan yhtä varovaista.. (Uistimet on saman laisia) Aina on etukoukku vain hieman huulessa kiinni. Ja välissä käyvät vain tökkäämäsä ku vapa hieman niiaa eikä ole pohja. Tänään oli paras väri violetti selkäinen ja pinkki vatsainen jossa kylki on läpikuultava kirkas. Niin ja tämä on joku pimeässä hohtava versio.

Isollajärvellä TAAS viimeistä kertaa..

Viimereissu piti olla viimeinen, mutta jäi niin kamalat poltteet tuosta pysty-jigaiksesta joten oli vielä kerran päästävä! Samalle mestalle ajelin siis taas ja melkein heti alkoi Ahvenet tärppimään! Yhtä nirsolla päällä vaan olivat edelleen ja vaikka tärppejä oli reilusti en saanut kuin kaksi näköetäisyydelle asti ja vain yhden veneen kuivemmalle puolelle. Alkupuolella tuli myös yksi tukevampi, ilmeisesti Kuhatälli ja lopuksi kun olin jo valmis kotiin lähtöön sain itestäni vielä sen verran irti, että keskityin uittamiseen täpöillä ja se palkittiin miltei heti 38cm Kuhalla. :) Kala päätyi takaisian Ahdin valtakuntaan.
Nyt menee sitten paati talvi teloille ja siirtyy jossain vaiheessa lämpimään autotalliin pohjan kuidutusta ja kölien tekoa varten! Mutta siitä lisää talven mittaa, kunhan saadaan asunto muuttokuntoon ja päästään kotiutumaan.

Tuli myös vähän kaahailtua.. Piti rantaan tultaessa vähän leikkiä ja ajoin täysillä niin läheltä tuota vihreää poijua, että yksi vapateli osui siihen ja lensi jalkoihini! Meni varsi poikki.. Aika täräys oli.

Miten, millä, mistä

Koskikalastus on se kalastuksen alue joka on lähimpänä sydäntä! Olen pikku tytöstä (Lastusta lainatakseni) lähtien kalastellut lähes vallan joella ja koski on aina ollut se paikka joka mua vetää puoleensa. Se on vaan se ääni, virtaus, kuohut ja kaikki siinä koko koskeaa joka vetää puoleensa. niin ja tietysti ne kalat jotka siellä virrassa lymyää.
Eipä tuota oikeen muut ymmärrä paitti ne jotka on kosken pauloihin jääneet.

Koskilla kalastan vain ja ainoastaa Taimenta ja Harjusta. Ensinmäisen taimeneni muistan vieläkin vaikka oli pieni tumppi kuin myös pikkuisen harrin.

Järvilläkin on tullut käytyä tosin vasta aikuisiällä, mutta oikeastaan vasta nyt kun tein tuon isomman ruuhen on alkanut lähijärvet tulla tutuiksi.. tai kaksi isompaa niistä joissa on Kuhaakin! Tänä kesänä saatiin velipojan kanssa elämän ekat kuhatkin ylös.

Kuhaa käydään siis koittamassa Isollajärvellä pomarkussa ja myös Jämijärvellä tulee käytyä, mutta sieltä kuha tuntuu olevan niin tiukassa, että mielummin ajaa aina pomarkkuun.

Koskikalapaikkana toimii oikeastaan koko Karvianjoen vesistö. Eli Honkajoki/kankaanpää Karvianjoki, Pomarkku Kynäsjoki ja Merikarvialla merikarvianjoki.

Ja tosiaan tuo Isojärvi kuuluu samaan vesistön joten kalastan siis 99% samoissa vesissä.

Täplänen unelma