Niin just! Taas meni kesä yhdessä hujauksessa ohi.. Ja piiitkä talvi taas edessä. No saapa pilkkimisestä edes hieman iloa talven synkkyyteen.
Lähdin järvelle tekemään sellaisen kunniakierroksen. Kiersin paikat joissa yleensä eniten tulee käytyä. Aluksi koitin haukea tavoitella ilman nypyäkään. Sitten siirryin uistelemaan kuhaa ja sain kolme haukea..? :) Isoin oli n.2.5kg kala ja antoi sekin hyvää vastusta 1000 koon kelalla ja light-luokan vavalla. Kerran oikeen hyppäsi ilmaankin ja oli oikein sellainen valokuva hyppy! Koko kala ilmaan ja juuri sillä suunnalla josta aurinko veteen kimmelsi! Jäi kyllä kivasti tärykalvolle (siis verkkokalvolle..) muistiiin tuo hetki.
On kullä paras keksintö ikuna tuo buffi.
Kalarosvo
Pari projektia kun saan tallista vielä ulos ja pois tieltä, siirtyy vene talliin ja puran kaiken irtoavan pois! Sitten saa paatti maistaa ainakin nyt ensihätään puukkosahaa..
Eilen lähdetiin serkku-pojan kanssa illalla järvelle. Jälleen täytyi todeta, ettei vastatuuleen mentäessä tullut tärppiäkään.. Mutta kun suuntaa vaihdettiin ja lähdettiin siis takaisinpäin, niin alkoi tapahtumiakin tulla! Saldoksi nyt jäi 4. alamittaa veneeseen asti. Olishan niitä siitä alueelta varmasti tullut lisää ku olis aina lasketellut tuulen mukana, mutta kukapa nyt niitä alamittoja jaksaa onkia?
Käytiin myös luola-saaressa ku viimevuonna en sitä löytänyt. (Piti se jo silloin serkulle näyttää)
Siellä oli myös tuollainen villipeto joka ei pal ihmistä pelännyt. Näytti vaan enemmänkin kiinnostuneelta.
Tuli samalla todetuksi, että veneestäkin voi pensiini loppua.. Onneksi oltiin suht lähellä satamaa ja saatiin tankki laitettua silleen kallelleen jollon moottori sai imettyä vielä viimeiset petroolin pisarat kitusinsa sieltä tankin nurkasta ja päästiin takasin lähtöpisteeseemme. Sähkömoottorikin on autotallissa ilman potkuria ku pääsi tippumaan alaasentoon kun ajelin isossa aallokossa tuppinurin:) vasta alettuani ihmettelemään miksi ei paatti enää kulje ja vilkaistuani taakse hokasin kamalan vesi suihkun ja eihän siellä enää ollut kuin potkurin akseli jäljellä kun sen ylös nostelin.. :(
Kirjoitan tähän nyt samalla lyhyesti viime reissustakin joka siis oli tuon "tapaturman" jälkeinen. Silloin olikin messissä vain jigi-keppi. Saaren kupeeseen menin ankkuriin ja sainkin n.2m vedestä ja parimetriä enää veneestä kunnon tällin joka pienen väryttelyn ja parin kolmen jarrun rääkäisyn päätteeksi osottautui 50cm hyvässä lihassa olevaksi kuhaksi! Paluumatkalla satamaan sain vielä uistelemalla alamitan paikasta josta niitä on siunaantunut jo aikaasemminkin.
Loppuun vielä yksi video joita olen kuvannut että saan vähän apuja ensi talven "pieneen" paatin parannut projektiini..?
Nyt oltiin velipoijaan kanssa onkimassa! Kauhee oli taas keli ja hiukan aikaa piti siinä saaren suojassa miettiä voiko tällä pienelä purkilla tuonne mennä. Vielä kun katteltiin kö joku kävi selän reunalla Busterilla eikä sekään lähtenyt sinne ajamaan. Lähdetiinkin sitten myötäseen tuonne jokisuulle päin ja pian satuttiinkin yhden karikon reunaan Näillämain on karikko ja merkki josta tuli muutama karkuutus, tärppi ja jopa yksi 35cm kuhavauva veneeseen asti. Siittä sitten nokka ympäri ja ihmettelemään aallokkoa.. No hanat kaakkoon ja "hienosti" se vene menee kun päästää tarpeeksi lujaa niin, että lennetään aina seuraavan aallon harjalle! Paikat tosin meinaa hampaista tippua. Pian saavuttiinkin isommalle seläälle ja aallokkokin kasvoi, mutta ajateltiin, että koittaa ainakin aina pitää ja posotettiin sekaan vaan! Vettäkin alkoi lentämään enemmän, mutta päästeltiin edellisen reissun kalamestalle asti ja mantereen suojaan pissatauolle. Suunnilleen tuohon kustiin jos jotain pervoa kiinostaa
Saaren suojassa
Sieltä sitten lasketeltiin takaisn päin ja jälleen tuli muutamia karkuutuksia. Kaksi alamittaa myös irroiteltiin pois. Lopuksi tuli jälleen jumalaton tälli, vapa solmussa. Annoin vavan velipoijjaalle jotta sain itte ohjastettua, ettei tuuli painanut kivikkoon koska uisteltiin todella lähellä rantaa. Mutta jälleen tuli karkuutus.. Jos kuha oli mitä potkusita voi päätellä niin olisi ollut ihan hyvää kokoa ja luultavasti omaa surkeaa ennetystäni (55cm) isompi fisu. Koko tuo matka oli suunnilleen 2.5m vettä, mutta tuon ison tärppi Kohdassa oli joku matalampi kohta koska siinä luotain piirsi yhtä äkkiä kumpareen joka oli vain n.1.5m pinnan alla. Aluksi luulinkin, että viehe on pohjassa.
Tosi varovaisia ovat nuo kuhat tai sitten mulla on aiva väärän väriset vieheet..? Tosin kolmeen aivan ei sävyiseen vieheeseen on nyt kahdella viimereissulla tullut kaikkiin aivan yhtä varovaista.. (Uistimet on saman laisia) Aina on etukoukku vain hieman huulessa kiinni. Ja välissä käyvät vain tökkäämäsä ku vapa hieman niiaa eikä ole pohja. Tänään oli paras väri violetti selkäinen ja pinkki vatsainen jossa kylki on läpikuultava kirkas. Niin ja tämä on joku pimeässä hohtava versio.
Isollajärvellä kuhastamassa. Kauhee tuuli kävi ja heti tuli selväksi, ettei ainakaan jigailu oikein luonnaa. Rupesin sitten uistelemaan ja sekin oli aika kamalaa ainakin vastatuuleen. Myötäseen meni jo mukavasti! Löytyi sitten aivan vahingossa paikka josta alkoi tulla reilusti tärppejä mutta moni irtosi jo ennen ku vapaa sai edes telineestä.. Heti alussa tuli myös julmettu tälli ja vapakin oli aivan luokillansa. Vapatelineestä ei meinannut vapa irrota sen verran oli painoa siiman toisessa päässä, mutta sekin irtosi heti kättelyssä.. Jännää oli se, että samalta alueelta vastatuuleen uisteltaessa ei tullut tärppiäkään, mutta myötäseen mentäessä tuli siltä n.100m pätkältä monia. Lopulta sain veneeseen kaksi kalaa joista toinen vain täytti mitan.. tai siis mitan jota itse pidän alamittana eli 40cm.
Katselin sinä onkimisen lomassa myös ryhmää jota meloivat kanooteilla ja välissä tuuli niitä pyöritti kuin kortteen pätkää konsanaan :) Olin ihan varma, että ne hukkuu sinne tyrskyihin, mutta jollain tuurilla ne ainakin minun näköetäisyyden pysytteli kanootin kuivemmalla puolella.
Vanha naapuri pyysi mukaan kuhapilkille ja tuli lupauduttua messiin. Jäällä oli vain vaivaiset 3cm lunta. Ilmeisesti jäälle noussut vesi oli sulattanut lumen ja jäätynyt. Oli aika outuo köröttää autossa samaa reittiä mitä sulan aikaan tulee ajettua veneellä.
Jäätä oli puolisen metriä. Moottorikairalla avannot syntyi nopsaa, mutta kalat oli hukassa. Hopeasiivellä kuitenkin sain olemattoman 20cm kuhan ja pari karkuutusta. Eräiden verkomerkkien luota löytyi jäälle jätetty lahna josta puukolla tehtiin syötti suikaleita pystypilkin koukkuun.
Aika lauma teeriäkin tuli bongattua kolmen pikku saaren ryppäässä syämässä silmuja. Kaikkiaan tipuja oli varmasti vähintään 40kpl.
Muitakin autoja näkyi jäätiköllä. Moottorikelkallakin joku huristeli ja taisipa joku olla hiihtohommissa ja sunnuntai lenkillä. Traktosillakin oli aurattu jääteitä mökeille.
Piti sitten oikeen lähteä katsomaan joko se Isojärvi on jäästä päässyt. No olihan se ja neljä autoakin oli rannalla tyhjät railerit perässä. Eli nyt täytyy äkkiä laittaa oma paatti kuntoon niin pääsee ens viikonloppuna korkkamaan.
Vesi näytti olevan 30-40cm normia korkeammalla, mutta vesi aikalailla puhtoista. Tuulta näytti olevan selällä sen verran, että kylmää kyytiä siellä olisi saanut vielä vaikka plussaa oli 12.
Siellä ne kuhat odottaa vertigaalijigiä tuon saaren takana penkassa! Nam.
Tänään pääsin vasta avaamaan pilkkikauden. Munathan siellä meni pataan, mutta onneksi veli sai yhden pienen Ahvenen niin saatiin sitten se mitä mentiin hakemaankin. Eli yhtä kalaa lähdettiin kissalle hakemaan! Sitäkään se ei tosin syönyt..
Kalapaikkana oli samat mestat jossa viimeiset vene reissut tein eli Pomarkun Isojärvi. Muitakin ihmisiä jäällä oli pilkki puuhissa ja verkkojakin joku laski. Pakkasta oli -3 ja jäätä noin 30cm.
Sama vanha vitsaus haittasi taas ekaa reissua kun ei ikinä ole mitään luottoa ekoilla reissuilla mihinkään vieheeseen saati oman tekemiseen. Mutta eiköhän se siitä kunhan saa ekat kalat ylös. Toivottavasti jo ens reissulla.
Tuohon vihreään poijuun tuli syssyllä viimosella reissulla kajautettua veneellä täysillä...
Lähdin koittamaan pitkään mielessä ollutta Vertigaali-jigausta. Järvellä menin erään saaren kupeeseen josta nousi miltei heti pannukarkee Ahven. Pohja oli aivan tasainen ja tärppejä ei kuulunut niin menin selälle uistelemaan mutta alkoi semmonen tuuli puhaltamaan ja sen kokoista aaltoa tulemaan, että oli pakko ajella rantaan päin. Alko jo hirvittämään tuolla kukkalaatikolla vaahtopäissä! Ajelin sitten erään toisen saaren viereen jossa on todella jyrkkää penkaa vain parikymmentä metriä saaren rannasta. Kaiku näytti reilusti kaloja aivan pohjassa ja pian vapa jo taipuikin. Eka kuhatälli oli kyllä jotain aika hienoo! Varovainen tärppi, vastaisku mutta kala ei hievahtanutkaan pohjasta ja irtosi pentele.. Isolta tuntui ! Toinen karkasi haavimisvaiheessa kun olin ohjaamassa sitä vavalla haaviin. Kolmas sitten tuli veneeseen asti ja pituutta n.45cm
Kädet oli sitten jo niin kohmeessa ja akusta alkoi virta loppumaan (Peruuttelen siis vastatuuleen akkuperämootorilla kokoajan jotta pysyn kalapaikalla ja siima pysyy suunnilleen pystysuorassa) joten kotiin oli lähdettävä. Rantaan tultaessa alkoi myös olla jo aika hämärää.
Vesi oli 7asteista
Edit: Nuo kalatällit on tämmösessä jigauksessa ihan ku talvella pilkkiessä. Tuohan onkin niinku jigauksen ja pilkkimisen sekotus koko Vertigaali vouhotus. Siima kun on kokoajan kireässä niin tuntee jo senkin ku kala tulee vähänkin viehettä tökkimään!
Koskikalastus on se kalastuksen alue joka on lähimpänä sydäntä! Olen pikku tytöstä (Lastusta lainatakseni) lähtien kalastellut lähes vallan joella ja koski on aina ollut se paikka joka mua vetää puoleensa. Se on vaan se ääni, virtaus, kuohut ja kaikki siinä koko koskeaa joka vetää puoleensa. niin ja tietysti ne kalat jotka siellä virrassa lymyää.
Eipä tuota oikeen muut ymmärrä paitti ne jotka on kosken pauloihin jääneet.
Koskilla kalastan vain ja ainoastaa Taimenta ja Harjusta. Ensinmäisen taimeneni muistan vieläkin vaikka oli pieni tumppi kuin myös pikkuisen harrin.
Järvilläkin on tullut käytyä tosin vasta aikuisiällä, mutta oikeastaan vasta nyt kun tein tuon isomman ruuhen on alkanut lähijärvet tulla tutuiksi.. tai kaksi isompaa niistä joissa on Kuhaakin! Tänä kesänä saatiin velipojan kanssa elämän ekat kuhatkin ylös.
Kuhaa käydään siis koittamassa Isollajärvellä pomarkussa ja myös Jämijärvellä tulee käytyä, mutta sieltä kuha tuntuu olevan niin tiukassa, että mielummin ajaa aina pomarkkuun.
Koskikalapaikkana toimii oikeastaan koko Karvianjoen vesistö. Eli Honkajoki/kankaanpää Karvianjoki, Pomarkku Kynäsjoki ja Merikarvialla merikarvianjoki.
Ja tosiaan tuo Isojärvi kuuluu samaan vesistön joten kalastan siis 99% samoissa vesissä.
